Heinäkuu helteet? 2024

 Heinäkuun helteetkö muka unelmaa?


Heinälato syrjäisellä paikalla keskellä peltoa, muita ihmisiä ei lähi mailla.

Myrskyävä tuuli heiluttaa kasvavaa viljaa joka kutittaa jalkoja kävellessä läpi pellon.

Heinäladon ovi natisee sitä avatessa.

viime vuoden heinät puituna latoon kutittavat koko vartaloa kun käymme makaamaan keskelle korkeaa heinäkasaa.

kuulemme vain tuulen   toistemme hengityksen.

makaamme hiljaa, sanomatta sanaakaan silmät kiinni, alasti lähekkäin.

annamme ajan kulua, kummallakaan ei ole kiire mihinkään.

havahdumme vasta tuntien kuluttua kun kuulemme kaukaa traktorin lähstyvän, pelästymme molemmat.

Puemme nopeasti yllemme ja säntäämme ulos, nauraen koko matkan autolle.

koti matkallakaan kumpikaan ei sano sanaakaan, hymyilemme vain vikeästi.

vaatteen täynnä heiniä, tuntuu kun olisi ollut toisen pään sisällä.

kuin päivän aikana olisi muu maailma pysähtynyt ja oppinut toisesta kaiken.

Meille molemmille jäi muistot siitä kuinka onnistuimme pysähtymään ja pysäyttämään ajan ja ajatukset.

heinäkuun helteisenä päivänä heinäladossa luodut muistot ja aistit kasvattivat meitä.



 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän tarina vai satua

Kuva
 Vaikeaa on myöntää että kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.  Että elämä ei ollutkaan se prinsessa ja prinssin sadun tarina.  Unelmien Prinssin ojentama ruusu ei ollutkaan kestävä.  Vaan kuihtuva ja piikikäs.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän,jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Juodaan aamu tee terassilla, ihaillaan auringon ensi säteistä.  Eletään tätä hetkeä tässä ja nyt.  Meillä on kaikki vain hetken.  Ruusu kukkii vain kerran, me yhdessä kukimme koko elämän.  Me emme koskaan kuihdu.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän, jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Annetaan ruusuille vettä ja sokeria, vielä hetken olemme omassa sokeri kuplassa……
Lue lisää

Ei ole dementtiaa

Kuva
                                                            💢💕💢   Vuosia viisi takana, kuka olisi uskonut   että tässä pisteessä ollaan joskus? Muistan ensimmäisen keskustelun kuin se olisi ollut vasta eilen. Muistan ensimmäisen suudelman, heti siinä koti ovellasi,                        muistan ekan halauksen ja sen kuinka se sai koko ihoni                          menemään kanalihalle, kuinka moppasin lattiaa yöllä asunnollasi.                                 Muistan kuinka se yö meni liian äkkiä ohi. kuinka katsoin aamulla kelloa ja ...
Lue lisää

SISÄLLÄ HAAVOJA

Voit hajottaa mut palasiksi, itken,voit aina uudestaan kysyä miksi. revin taas ranteet terällä auki, koska en muuten saa tätä tunnetta loppumaan. kahlitset mut sanoilla noilla jotka kerta toisensa jälkeen hallitsee ja hajottaa. koitat kaiken mussa romuttaa. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok” tahdot tuhota ja tappaa, kaiken mussa ja iskeä puukolla rintaan, eikä edes vaan pintaa, vaan syvälle sisälle sieluun, tungit sen melanki syvälle mu nieluun. tukahdutat mut elimelläs ja mielellä, sun pienellä käärmeen kielellä. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok”   luulet olevas oman elämän Jon Jeremy  mut isken tällä kertaa ensin ny sun mukaa ei olis alun piteäen lähteä pitäny Kaadan bensaa päälles kun siinä makaat, sytytän stidin ja rennosti lähden hatkaa. kytät ei mua koskaan täältä löydä, joen pohjasta kukaan ei voi mua enää löydä.
Lue lisää