Luostarisen ajatukset (KataBultti)

  Kova maa Hiljaiset pihat. Autiot talot. Vain pieni poika seisoo leikkikenän laidalla, ja tuijottaa kaatuneita puita. Ei teidä poika minne mennä. Ei teidä mihin tiet kuljettaa. Mutta poika muistaa rakkaitaan, ja jaksaa jatkaa kulkuaan. Hän kulkee pitkin polkuja. näkee matkallaan monen moista kulkijaa. Jotka vailla määrän päätä etsivät paikkaa rauhaisaa. Poika, poskillaan kyyneleet, etsii suojaisaa paikkaa Paikkaa johon käpertyä hetkeksi lepäämään. Jotain suojaa johon ei pommikoneisen pauhu, ja ihmisten huuto kuuluisi. Viimein poika käpertyy, ison kallion koloon. Sulkee silmänsä ja rukoilee: Auta isää rintamalla Suojele äitiä ja siskoa ja anna minun nukahtaa. Lähetä viereeni enkeli, suojaksi kovan maan.

  Kadotettu, hukutettu, piilotettu .  Kadotin onnen jyvän, jätti jälkeensä vain kuilun syvän. Hukutin kyyneliiin onnen hetket, menneet iloiset elämän retket. Piilotin menneen kaiken piiloon, elämän syvimpään siiloon.  Katsoin taakseni, polkua palasista sydämmen tullutta, en uskaltanu enää kohdata sitä hulluutta. Kaadoin muistot pataan syvään, uskoin että kaikki kääntyy vielä hyvään. Joskus ei tarvi enää elämässä katua, kulkien oman elämänsä latua.

BLIND Again, I believed it, your promise.  Broken words, deeds not done.  All that dark lie I believe with the blindest eyes. Again, I waited in vain, In the evening in the dark I watched, waiting.  I looked at the hands of the clock like blind,  dark glasses with eyes,  I believed in promises again.  I believed in us,  I believed in you.  I believed in fairy tales for life.  Who could wake me up,  Who could drop me off the ground.  Who could reveal your lies to the world.  Beautiful words you say The deeds you do.  It's just an illusion.  Words are just weapons against me.  The deeds are just knives in my soul.  Lying blade arms towards me.  Cruel deeds that you call love.  The tears I shed are salt on my skin.  My faith in everything is shaken. Who could wake me up,  Who could drop me off the ground.  Who could reveal your lies to the world. 

  Kuulen kyllä tuulen, Kuulen kyllä ajatukseni. Mutta en kuule ääntäni. En tunnista veden pinnasta heijaatuvia kasvoja.  En tunne lyöntejä sydämmen.  En näe veren valuvan haavoista.  Kadotan ajan tajun, Kadotin päivät. Valvoin yöt,  Ajatus vain kulki.  En tarvitse laastaria,  Haavani eivät vuoda ulospäin.  En peilistä tahdo katsoa tyhjyyttä, Halua en olla seassa ihmisten näkymätön.  Leijallen pilvenä taivaalla tyynenä.  Kuljen vaikka olen paikoillani.  Kadotin ajan tajun,  Kadotin päivät.  Valvoin yöt,  Ajatus vain kulki.  Hukkaan heitetyt päivät,  Kadotetut hetket.  Kadotettuja kuukaudet.  Ajatus joka ei koskaan toteudu.