Luostarisen ajatukset (KataBultti)

Voit hajottaa mut palasiksi, itken,voit aina uudestaan kysyä miksi. revin taas ranteet terällä auki, koska en muuten saa tätä tunnetta loppumaan. kahlitset mut sanoilla noilla jotka kerta toisensa jälkeen hallitsee ja hajottaa. koitat kaiken mussa romuttaa. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok” tahdot tuhota ja tappaa, kaiken mussa ja iskeä puukolla rintaan, eikä edes vaan pintaa, vaan syvälle sisälle sieluun, tungit sen melanki syvälle mu nieluun. tukahdutat mut elimelläs ja mielellä, sun pienellä käärmeen kielellä. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok”   luulet olevas oman elämän Jon Jeremy  mut isken tällä kertaa ensin ny sun mukaa ei olis alun piteäen lähteä pitäny Kaadan bensaa päälles kun siinä makaat, sytytän stidin ja rennosti lähden hatkaa. kytät ei mua koskaan täältä löydä, joen pohjasta kukaan ei voi mua enää löydä.

                                                            💢💕💢   Vuosia viisi takana, kuka olisi uskonut   että tässä pisteessä ollaan joskus? Muistan ensimmäisen keskustelun kuin se olisi ollut vasta eilen. Muistan ensimmäisen suudelman, heti siinä koti ovellasi,                        muistan ekan halauksen ja sen kuinka se sai koko ihoni                          menemään kanalihalle, kuinka moppasin lattiaa yöllä asunnollasi.                                 Muistan kuinka se yö meni liian äkkiä ohi. kuinka katsoin aamulla kelloa ja ...

 Heinäkuun helteetkö muka unelmaa? Heinälato syrjäisellä paikalla keskellä peltoa, muita ihmisiä ei lähi mailla. Myrskyävä tuuli heiluttaa kasvavaa viljaa joka kutittaa jalkoja kävellessä läpi pellon. Heinäladon ovi natisee sitä avatessa. viime vuoden heinät puituna latoon kutittavat koko vartaloa kun käymme makaamaan keskelle korkeaa heinäkasaa. kuulemme vain tuulen   toistemme hengityksen. makaamme hiljaa, sanomatta sanaakaan silmät kiinni, alasti lähekkäin. annamme ajan kulua, kummallakaan ei ole kiire mihinkään. havahdumme vasta tuntien kuluttua kun kuulemme kaukaa traktorin lähstyvän, pelästymme molemmat. Puemme nopeasti yllemme ja säntäämme ulos, nauraen koko matkan autolle. koti matkallakaan kumpikaan ei sano sanaakaan, hymyilemme vain vikeästi. vaatteen täynnä heiniä, tuntuu kun olisi ollut toisen pään sisällä. kuin päivän aikana olisi muu maailma pysähtynyt ja oppinut toisesta kaiken. Meille molemmille jäi muistot siitä kuinka onnistuimme pysähtymään ja pysäyttäm...

Mielemme sopukat   Miljoonia kyyneleitä, Tuhansia merkitsemättämiö sanoja . Tekoja joiden seuraukset jättävät näkymättömät arvet. Lupaukset jotka jättävät jälkeensä vain muiston pettymyksestä. Suru, ikinä, pettymys, kipu, tuska ovat asiat jotka muistamme. Missä on mielemme muistoissa asiat kun nauroimme, Kun tunsimme rakkauden. Kun tunsimme läheisyyden. Kun tunsimme iloa. Kun tunsimme onnellisuuden. Miksi mielemme tekee meille kiusaa. Miksi mielemme ei anna meille rauhaa.

  Lumen taikaa Puhdas ja kuulas, valkoinen maa. Hauras ja hento, maa valkoisen vaipan yleensä saa. Laskeutuu alas hiutale hento, On lyhyt sen elämän lento. Valo lävistää kuulaat hiutaleet,  jää maahan jälki matkaajan askeleen. Vaan hetken on valkoinen maa, Hetken kulkijan taivalta seurata saa. Kun aamun tullen uusi pilvi verho peittää taivaan, laskeutuu askelten peittävä lumi. On matkaajan kuljettava uudelleen, ei seurata voi jälkiä eilisen. Valkosen lumen taikaan, hautautuu menneisyyden aikaan. Lumen peittämä maa, monet reitit sisäänsä kätkee.

MISSÄ ON SE ENTINEN ELÄMÄ     Katson suoraan silmiisi, näen kuinka katseesi on tyhjä. En pysty lukemaan ajatuksiasi,  en osaa ajatella mitä haluat. Tahdon ravistella sinua,  tahdon saada silmiisi eloa. Haluan saada sinut näkemään meidät, tahdon saada sinut ajattelemaan meitä. Miten kasvot voivat olla niin elottomat,  niin tyhjyyttä täynnä oleva katse, ajatukseton ilme. Eleesi on tunteeton,  kosketuksesi on pakonomainen. Vailla lämpöä ja vailla tunnetta, ei mitään merkkejä entisestä. Voitko koskettaa niin kuin ennen, tarttua kiinni niin kuin et koskaan haluaisi päästää irti. Voitko katsoa minua himoiten, tarttua kiinni niin kuin omistaisit minut. Rakastaa rajusti,  Katsoa hellästi, Omistaa pakonomaisesti.