Luostarisen ajatukset (KataBultti)

KADONNUT     Hukun pääni sisällä leijuvaan pimeyteen, uppoan synkkään sumuun. en näe ,  en löydä ulospääsyä. hapuilen tyhjyyttä. En näe mitään mistä saisin otteen, mitään ei ole kosketusetäisyydellä. voitko avata silmäni,  voitko valaista polkuni. ole se valo jonka odotin, näytä se polku mitä etsin. Kosketan tyhjyyttä, hapuilen pimeyttä. en tunne ,  en näe,  en aisti mitään.  

PIECE OF RAIN dreams,  all fallen dreams. all that what sometimes we together  considered the only thing in the world. fall in a storm,  shatter into pieces of the world. we can no longer glue anything together,  every piece is loose in our broken world. no one can stack it anymore. never the whole of it gets. all those dreams. dreams,  broken, small pieces in our souls. there is now only me and you,  not us anymore. every piece is now new place,  place that we cant even find. piece of our heart , piece of our mind, piece of our love, all somewhere in the big world. Dreams of our love,  broken of millions pieces. as if the rain had spread them. now the world is full of memories, beautiful and sad.

LEIKITTIIN YHDESSÄ   Huudan, mutta et käänny enää katsomaan. Kaadun polvilleni, mutta et riennä enää nostamaan minua ylös. Et enää tule kun kaipaan sinua eniten. Koskaan et enää uudestaa hukuta minua halauksiin. Uudelleen en voi enää nähdä hymyäsi. Jos olisit tiennyt paljonko rakastin, Jos olisit tiennyt paljonko uhrasin, Kunpa olisit nähnyt vain meidät edessäsi. Polveni vuotavat verta, istun tien vieressä. tuijotan perääsi vaikka en enää erota sinua ihmisten joukosta. en tunnista yhtään askelten ääntä ympärilläni. suljen silmäni ja annoin kyynelten tulla, huudan kovaa. Kukaan ei pysähdy et enää sinäkään. Jos olisit tiennyt paljonko rakastin, Jos olisit tiennyt paljonko uhrasin, kunpa olisit nähnyt vain meidät edessäsi. kunpa olisit oikeasti rakastanut. etkä leikkinyt kotileikkejä enää aikuisena. Jos vain olisimme jaksaneet kantaa toisiamme . olisimme kannatelleet toisiamme. rakastaneet.