Luostarisen ajatukset (KataBultti)

Joen sateenkaari   Siinä joen varressa, sanoit kaikki järjestyy. Pidät kiinni kovempaa, halusit mun uskovan pelkkiin tyhjiin lupauksiin, joita aina sanottiin. Kerroit miten ihanaa, tulevaisuus voi meille opettaa. Miten kaikki pala kerrallaan voi joskus unelmat toteuttaa. Miten me kaksi maailmaa lopulta muutetaan. Rikotaan se harha romeosta ja juliasta, Ollaan rose ja jack ilman jäävuorta, Ollaan jekyll ja hyde ilman ongelmia. Rannalla joen virtaavan on helppo hengittää, Siinä tuulen myrskyssä, katsoa eteenpäin. Rikotaan vanhat tavat, annetaan se maailmalle mitä se vähiten odottaa.  Annetaan toistemme hengittää, tuetaan toisistamme vaikka emme olisi lähekkäin. Rikotaan se harha romeosta ja juliasta, Ollaan rose ja jack ilman jäävuorta, Ollaan jekyll ja hyde ilman ongelmia. Luvataan lupaamatta mitään, katsotaan kohti tulevaa. Nauretaan yhdessä ongelmille ja vastaan ne otetaan.  Harhaillaan vaikka olemme paikoillamme, liikutaan hiljaa vaikka juoksemme.  Leijaillaan vaik...

  Kerran vielä yhtä   Sade hakkaa elämän raunioita, Linnan muureja joita joskus yhdessä,  kivi kiveltä rakennettiin. Tuuli astuu sisään ikkunoista, Joiden ääressä yhdessä haaveiltiin. Astuu sisään talomme raunioihin, Enää pakkanen pureva ja kylmä. Haarniskasi enää ruosteisen, makaa aulan nurkassa.  Enää sitä ei kiilloteta valmiina taisteluun elämän ja rakkauden. Satapäisen salin lattia täynnä lasin sirpaileita, vain sormuksen ääriviivat rikkovat läpinäkyvän totuuden. Rikkoutuu joskus vahvinkin soturi, murtuu joskus kivestäkin tehty elämän muuri. Kaatuu joskus kaikki, Vahvinkin muuri murtuu, Kauneinkin tarina päättyy. Ajat ruostuttavat muistojen kullan. Sammuttaa liekin kerran sytytetyn. Kaatuu puu joka satoa joskus antoi elämään. Maatuu maahan samaan ikiroutaan. Soturi ja maa , kaikki kasvaa joskus uutta versoa. ,