Luostarisen ajatukset (KataBultti)

Kuu hulluutta   istun ikkunan alla, i hailen kuun kauneutta. mietin mahdatko sinäkin katsoa siellä kaukana jossain samaa kuuta. näetkö saman loiston, saman mahtavuuden. saman kauniin tähtitaivaan. Tunnen tuulen poskillani, ihokarvat nousevat pystyyn. voin aistia sinut lähelläni. Mahdatko tuntea saman tuulen,  saman kauneuden. tunnetko kosketukseni. Valvon kuun loisteessa koska en voi ummistaa silmiäni sen kauneudesta. Kuun loisto saa minut ajattelemaan. se saa minut miettimään mitä jos...

Hukassa itseltään  Kasvoinko ulos tästä elämästä? Kadotinko hetkeksi ohjauksen omaan elämään,  olenko eksynyt? Keneltä kysyn opastusta, jos en osaa puhua kieltänne? Kuka ymmärtää minua jos en ymmärrä itseäni? Mihin suuntaan minun pitää jatkaa? Kaadunko suosiolla maahan enkä enää nouse?

Pieni koirani  Olet pieni ja hento, tartun sinuun hellästi, nostan sylyyni, halaan varoen. Kuuntelet murheet, et tuomitse. Kuljet rinnallani, et jätä minua yksin. Olet täynnä rakkautta, olet täynnä iloa . Olet muille vain lemmikki,  minulle olet kaikkeni.

  Ilmeet maailmaan Monin kasvoin kuljen edessänne,  monin ilmein tuon itseni julki. Sanon paljon, kerron niin vähän. En osaa edessänne olla hiljaa, en nauramatta. hymyilen, nauran, itken ja suren.  Kestääkö maailma kaiken sen, kaikki tunteet. Oletteko valmiita vastaanottamaan minut tälläisenä. Onko maailma valmis kaikkeen siihen tunteeseen.

Varovasti kiiltävää ja kimaltavaa, hopeaa ja kultaiset reunat. kävelen varovasti eteenpäin, etten riko mitään niin haurasta. posliinia,lasia, peiliä. en halua rikkoa mitään noin kaunista. haluan pitää kokonaisena kaiken sinusta, kaiken menneestä, kaiken tulevasta. en voisi koskaan saada koottua sinua uudelleen, en koskaan saisi palasiasi paikoilleen. Varon rikkomasta sinua, etten hajoita muistoja. etten särje nykyistä, tai murskaa tulevaa. astelen hitaasti kuin pilven päällä. Eteenpäin otan jokaisen askeleen harkitusti. Kurkistan taakseni ja ihailen miten niin paljon on säilynyt,  katson eteeni onnellisena mutta haikeana kuinka pitkä matka on vielä määränpäähän. Loputonta kaunettu edessäni, läpi lasien, edestä pelien. En särje mitään mitä en voi korjata, en riko mitään mitä en halua hävittää. kuvittelen itseni pieneksi , keveäksi lentäväksi pilveksi joka odottaa vain ettei myrsky koskaan saapuisi. En anna myrskyn tuhota sitä minkä olen taakseni jo jättänyt kokonaisena. kaikki se ki...

Vietti kiertolaisen   En osaa pysähtyä, en jäädä paikoilleni. Etsin koko ajan uutta, mihin jalkani kastan. Tahdon nähdä kaiken. En ole rauhaton vaikka en pysähdy,  En unohda teitä vaikka olenkin välillä kaukana. Tuuliviirinä pyörin maailmassa,  En koskaan anna sen tuulen loppua. Matkaan onnellisena aina kohti tuntematonta,  teen tutkimattomasta itselleni hetkeksi suojan johon kaadun. Maailmaa on kotini,  tuuli ystäväni,  meri kumppanini.  matkalla olen kotona, liikkeessä tunnen eläväni. vaihtuvat maisemat, uudet tuttavat ovat voimani.

  Poistuit äkkiä  Haen vain avaimet, älä sulje vielä. Huudan samalla kun näen sinun jo poistuvan, lyöt oven kiinni perässäsi. Etkä enää pysähdy. Jään eteisen lattialla istumaan ja odottamaan. Laukut pakattuna, tulevaisuus mielessä. Istun hiljaa, kuuntelen kunka naapurissa taas tapellaan. kuinka mies ei ole taas tehnyt mitään. Nainen huutaa ja kiroilee, mies on avain hiljaa. Kuulen kaiken taustalla, mutta en sinua. Nousen ylös katsoakseni ikkunasta, en näe enää edes auton takavaloja. Näen tyhjän ruudun, näen mielessäni sinut.

Pintaan   Pintaa syvemmältä, Raapaisen vähän,kosketan hieman.  Tutkin malttamattomana ympäristöä.  Koitan löytää sen sukeltamalla mielleni syvyyksiin.  Alemmas ja alemmas, kohti pohjaa.  Pääsen perille. Rakennan tikapuut joilla kohoan taas ylös.  Nostan kaiken korkeuksiin, ystävät, perheen, historian, tulevan.  Kaikki se mikä pinnan alla vaanii, karkoittan pois.  

  TÄMÄ ON TÄSSÄ Minulla on tässä hetkessä kaikki mitä tarvitsen. Sinä vierelläni, siinä kiinni minussa. Aivan liki niin että tunnen jokaisen hengityksesi, jokaisen pienen liikkeen ihollasi. En kaipaa muuta tähän hetkeen. Vain sinä ja minä, hiljaisuus ja meidän onnemme. Tässä hetkessä on ollaan vain me kaksi. muu todellisuus on vain harhaa ympärillämme. Muu maailma on kadonnut hetkeksi jonka olen vieressäsi. Unohdume toisiimme, hukkaamme ajan toistemme silmiin. Kaikki ympärillä katoaa, ajatuksissa olemme vain me kaksi. Hetkessä vain sinä ja minä. Kaksi onnellista toisiinsa kietoutuneena, pitäen kiinni tiukasti ettei vain hetki karkaisi meiltä. Emme kaipaa muuta tähän hetkeen,  vain sinä ja minä, hiljaisuus ja meidän onnemme. Ehkä huominen ei ole meitä varten, ehkä tulevaisuus pelottaa. Mutta kun pyyhimme toistemme kyyneleet, nostamme toisemme ylös kun kaadumme, kestämme sen.

Mikä se on? Miljoonat tuikkuvat tähdet, tuhannet räiskyvät salamat. Kuin vaahtoava meri, kuin polttava tuli. Tunne joka saa ajatukset karkaamaan. Rakkaus. Se tuikkii tähtien lailla, se räiskyy kuin salama. Ajatukset lentävät pilvien yläpuolella. Se saa perhosia syntymään vatsassa,  ikävän tekemään kyyneliä. Se saa meidät sekaisin. Se saa meidät kaipaaman. Se saa meidät samaan aikaan rakastamaan ja vihaamaan sitä tunnetta. Kun koitat ajatella muuta kuin häntä. Rakkaus. Se mitä kaikki me tarvitsemme elämään. ajatus,tunne,tila jota kaikki eivät uskalla kokea.

Kaikki on tässä Makaan edessä ihmisten,  kaikki katsovat kuin lävitseni. Näen kuinka päältäni kävellään,  vaikka en tunne sitä. Koitan huutaa,  mutta en saa ääntä tulemaan. koitan liikuttaa käsiäni, mutta mikään osa minusta ei tottele. Kukaan ei näe minua, kukaan ei tunne minua, kukaan ei aisti minun olevan läsnä. Kuulen jokaisen puheen sorinan, kuulen kaikki askeleet. Tunnen maan värähtelevän allani,  kunnes kuulen ison pamauksen. Herään, olen kotona omassa sängyssä. Kaikki on taas hyvin, minä näyn, kuulun.

 Tälläinen Rämäpää tuuliviiri, kirjoitan tänne ajatelmia, runoja, mietteitä ja välillä elämästä ja sen vastoinkäymisistä . Eli melkein mitä vaan tekstiä voi tulla :)  Perheeseen kuuluu kaksi teini tyttöä ja pieni Chihuahua Chili.