SISÄLLÄ HAAVOJA

Voit hajottaa mut palasiksi,

itken,voit aina uudestaan kysyä miksi.

revin taas ranteet terällä auki,

koska en muuten saa tätä tunnetta loppumaan.

kahlitset mut sanoilla noilla jotka kerta toisensa jälkeen hallitsee ja hajottaa.

koitat kaiken mussa romuttaa.

“Laastari ja siihen suola,

lanssi ja armon luoja.

mitään muuta ei tässä enää oo,

onko se susta ihan ok”

tahdot tuhota ja tappaa,

kaiken mussa ja iskeä puukolla rintaan,

eikä edes vaan pintaa,

vaan syvälle sisälle sieluun,

tungit sen melanki syvälle mu nieluun.

tukahdutat mut elimelläs ja mielellä,

sun pienellä käärmeen kielellä.

“Laastari ja siihen suola,

lanssi ja armon luoja.

mitään muuta ei tässä enää oo,

onko se susta ihan ok” 

luulet olevas oman elämän Jon Jeremy 

mut isken tällä kertaa ensin ny

sun mukaa ei olis alun piteäen lähteä pitäny

Kaadan bensaa päälles kun siinä makaat,

sytytän stidin ja rennosti lähden hatkaa.

kytät ei mua koskaan täältä löydä,

joen pohjasta kukaan ei voi mua enää löydä.