Yksinäinen aavikko
Stetsoni päässä, bootsit jalassa.
Tummat farkut päällä ja risainen paita.
Nouset ylös vankkureihin.
Katsettakaan et nosta ylös.
Nostat lieriä hyvästiksi ja komennat hevoset lähtöön.
Laukkaat kohti preerian tyhjyyttä,
häviät horisontin taakse kuin haamu mennyisyyden.
Näkyvissä on vain enää hiekka pilvi joka hiljaa sekin laskeutuu näkömättömiin.
Samaan suuntaan mihin katosi muistot,
Laskeutuu myös aurinko.
Mutta aurinko palaa aina uudelleen,
Toisin kun sinä.
Yksinäinen ratsastaja joka ei koskaan jää paikoilleen.
Ratsastaja joka kuljettaa omaisuuden mukanaan,
Hän joka jättää jälkeensä aina kaipuun.
Jälkeensä vain muistot.
Kommentit
Lähetä kommentti