SUMU


 Haaveet nostavat päänsä , varjojen takaakin näen hahmon jota en sinuksi tunnista.

Sumuisen yön jälkeen , en enää tunnista kasvoja peilistä.

En tunnista hahmoa joka minua tuijottaa kirkkaan lasin takaa.

Hahmot jotka vaeltaa, tummat pilvet jotka edessä leijailee. Peittävät kaiken sen kauniin jota elämäksi kutsutaan.


Varjojen leikkiäkö vain?  Sumuisen sävelten ääniäkö ? Harmaan pilven läpi on vaikea askeltaa. Kun en uskalla elämässä eteenpäin ilman kasvoja kurkottaa.


Peittävät sumu kaiken kauniin. Jokaisen hahmon koitan tunnistaa. En peilistä näe hymyä tai elämää. Vain hahmon niin tumman ja elottoman.

Sumu peittää itkun, kunnes tuuli tulee ja puhaltaa  kyyneleet pois. Näen selkeämmin mutta silti en tunnista sinua , en näe kaikkea kaunista elämäksi kutsuttua.


Varjojen leikkiäkö vain?  Sumuisen sävelten ääniäkö ? Harmaan pilven läpi on vaikea askeltaa. Kun en uskalla elämässä eteenpäin ilman kasvoja kurkottaa.


Tahdon puhaltaa ja saada kaiken pois. Saada kaiken katoamaan.  Tahdon voimalla myrsky tuulen .saada sinut taas elämään. Tuon taivaalle auringon ja valkoiset hattara pilvet. Tuon luokseni elämän ja hymyn.


Nyt kun katson peiliin, tunnistan kasvoni. Nyt kun näen hahmon kaukaisuudessa, tunnistan sinut. 

Nyt kun katson eteenpäin ,näen elämän.






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän tarina vai satua

Kuva
 Vaikeaa on myöntää että kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.  Että elämä ei ollutkaan se prinsessa ja prinssin sadun tarina.  Unelmien Prinssin ojentama ruusu ei ollutkaan kestävä.  Vaan kuihtuva ja piikikäs.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän,jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Juodaan aamu tee terassilla, ihaillaan auringon ensi säteistä.  Eletään tätä hetkeä tässä ja nyt.  Meillä on kaikki vain hetken.  Ruusu kukkii vain kerran, me yhdessä kukimme koko elämän.  Me emme koskaan kuihdu.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän, jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Annetaan ruusuille vettä ja sokeria, vielä hetken olemme omassa sokeri kuplassa……
Lue lisää

Ei ole dementtiaa

Kuva
                                                            💢💕💢   Vuosia viisi takana, kuka olisi uskonut   että tässä pisteessä ollaan joskus? Muistan ensimmäisen keskustelun kuin se olisi ollut vasta eilen. Muistan ensimmäisen suudelman, heti siinä koti ovellasi,                        muistan ekan halauksen ja sen kuinka se sai koko ihoni                          menemään kanalihalle, kuinka moppasin lattiaa yöllä asunnollasi.                                 Muistan kuinka se yö meni liian äkkiä ohi. kuinka katsoin aamulla kelloa ja ...
Lue lisää

SISÄLLÄ HAAVOJA

Voit hajottaa mut palasiksi, itken,voit aina uudestaan kysyä miksi. revin taas ranteet terällä auki, koska en muuten saa tätä tunnetta loppumaan. kahlitset mut sanoilla noilla jotka kerta toisensa jälkeen hallitsee ja hajottaa. koitat kaiken mussa romuttaa. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok” tahdot tuhota ja tappaa, kaiken mussa ja iskeä puukolla rintaan, eikä edes vaan pintaa, vaan syvälle sisälle sieluun, tungit sen melanki syvälle mu nieluun. tukahdutat mut elimelläs ja mielellä, sun pienellä käärmeen kielellä. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok”   luulet olevas oman elämän Jon Jeremy  mut isken tällä kertaa ensin ny sun mukaa ei olis alun piteäen lähteä pitäny Kaadan bensaa päälles kun siinä makaat, sytytän stidin ja rennosti lähden hatkaa. kytät ei mua koskaan täältä löydä, joen pohjasta kukaan ei voi mua enää löydä.
Lue lisää