RAKASTUNEET HAAMUT


Joskus kun kohdataan illan hämärässä,

syksyisessä yössä.

Katseemme kohtaa vasta, kun olemme aivan lähekkäin.

vasta kun kätemme koskettaa toista, 

voimme nähdä kaipauksen määrän silmistämme.

Voimme ottaa toiselle syleilyyn pitää kiinni eikä koskaan enää päästää irti.

Voisitko vain pitää kiinni.


»myrskyisen tuulen läpi, toistemme luokse.

väliimme mahtuu enää paperi arkki.

pidetään lujasti kiinni.

rakastetaan niin että mikään ei mahdu väliimme enää ikinä.»


Sade peittää kyyneleemme, ilon ja surun kohdatessa.

Hymyilemme hiljaa sanomatta sanaakaan. 

hämärtyvä ilta saa valoa silmiemme säihkeestä.

Kuin kaksi puuta jotka juurtuvat maahan , juurrumme toisiimme.

pidämme kiinni toisistamme lujaa. Halaamme ja pidämme kiinni.

Voisitko vain pitää kiinni?


»myrskyisen tuulen läpi, toistemme luokse.

väliimme mahtuu enää paperi arkki.

pidetään lujaa kiinni.

rakastetaan niin että mikään ei mahdu väliimme enää ikinä»


Lehdet lentävät ympärillämme, mutta emme näe niitä.

ihmiset kulkevat lävitsemme mutta emme välitä.

Näemme vain toistemme sieluun, näemme vain toisemme ja muu maailma on harhaa.

syksyn öinen kylmä tuulikaan ei meitä saa värisemään kylmyydestä. me värisemme toistemme kosketuksesta, toistemme syleilystä.

voisitko vain vain pitää kiinni ainiaan?




»myrskyisen tuulen läpi, toistemme luokse.

väliimme mahtuu enää paperi arkki.

pidetään lujaa kiinni.

rakastetaan niin että mikään ei mahdu väliimme enää ikinä»



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän tarina vai satua

Kuva
 Vaikeaa on myöntää että kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.  Että elämä ei ollutkaan se prinsessa ja prinssin sadun tarina.  Unelmien Prinssin ojentama ruusu ei ollutkaan kestävä.  Vaan kuihtuva ja piikikäs.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän,jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Juodaan aamu tee terassilla, ihaillaan auringon ensi säteistä.  Eletään tätä hetkeä tässä ja nyt.  Meillä on kaikki vain hetken.  Ruusu kukkii vain kerran, me yhdessä kukimme koko elämän.  Me emme koskaan kuihdu.  Piikit pistelee sisintä, viiltää haavoja syviä joihin jokainen sana on suolaa. Kuihtui kauneus elämän, jäi vain piikit pistävät. Yhdessä laitamme laastaria ja puhallamme kivun pois.  Annetaan ruusuille vettä ja sokeria, vielä hetken olemme omassa sokeri kuplassa……
Lue lisää

Ei ole dementtiaa

Kuva
                                                            💢💕💢   Vuosia viisi takana, kuka olisi uskonut   että tässä pisteessä ollaan joskus? Muistan ensimmäisen keskustelun kuin se olisi ollut vasta eilen. Muistan ensimmäisen suudelman, heti siinä koti ovellasi,                        muistan ekan halauksen ja sen kuinka se sai koko ihoni                          menemään kanalihalle, kuinka moppasin lattiaa yöllä asunnollasi.                                 Muistan kuinka se yö meni liian äkkiä ohi. kuinka katsoin aamulla kelloa ja ...
Lue lisää

SISÄLLÄ HAAVOJA

Voit hajottaa mut palasiksi, itken,voit aina uudestaan kysyä miksi. revin taas ranteet terällä auki, koska en muuten saa tätä tunnetta loppumaan. kahlitset mut sanoilla noilla jotka kerta toisensa jälkeen hallitsee ja hajottaa. koitat kaiken mussa romuttaa. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok” tahdot tuhota ja tappaa, kaiken mussa ja iskeä puukolla rintaan, eikä edes vaan pintaa, vaan syvälle sisälle sieluun, tungit sen melanki syvälle mu nieluun. tukahdutat mut elimelläs ja mielellä, sun pienellä käärmeen kielellä. “Laastari ja siihen suola, lanssi ja armon luoja. mitään muuta ei tässä enää oo, onko se susta ihan ok”   luulet olevas oman elämän Jon Jeremy  mut isken tällä kertaa ensin ny sun mukaa ei olis alun piteäen lähteä pitäny Kaadan bensaa päälles kun siinä makaat, sytytän stidin ja rennosti lähden hatkaa. kytät ei mua koskaan täältä löydä, joen pohjasta kukaan ei voi mua enää löydä.
Lue lisää