Kuningattaresta tähdeksi 





Käännän sivun viimeisen kirjasta,

Luen loppu sanat. Painan ne mieleeni.

Hän eli kuin kuningatar, ja lähti kuin tähti.


Auttoi maassa makaavaa, kunnes itse väsyi. 

Antoi vettä janoiselle, 

Vaikka itse oli janoinen. 

Kietoi takkkinsa jäätyneen päälle, vaikka oli pakkasta. 

Nosti hukkavan merestä, vaikka ei osannut uida. 


Hän oli kuin kuningatar, mutta lähti taivaalle tähdeksi nopeasti. Kun jalat eivät enää kantaneet, kun janoa ei enää voinut sammuttaa, kun kylmä kangisti jokaisen osan vartalosta. Kun meri ei kannattanut häntä. 


Syttyi tähdeksi tuikkivaksi, 

Valvoo väsyneen matkaa, 

Vahtii öistä kulkijaa.

Näyttää tien eksyneelle.

Tähdistä kirkain syttyy illoin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän tarina vai satua

Ei ole dementtiaa

SISÄLLÄ HAAVOJA